perjantai 1. huhtikuuta 2016

Oma pala maata

Oma palamme maata löysi meidät ihan vahingossa. Tuolloin kun emme edes osanneet vielä tosissamme etsiä toisiamme. Palaan nyt vuoteen 2011, jolloin asuimme Turun keskustassa Portsassa, kerrostalokolmiossa ja esikoisemme oli tuolloin noin puolivuotias. Meillä oli tapana ajella autolla pisin poikin ja poika usein nukahti tyytyväisenä omaan boksiinsa, jolloin vanhemmilla oli aikaa vaihtaa kuulumiset ja haaveilla, joskus leikillään, joskus enemmän tosissaan, milloin mistäkin, tiedätte varmaan. Noihin aikoihin törmäsimme ensimmäisen kerran, tontti ja me, ihastuimme, jäimme mieleen, mutta haaveemme ei vielä ollut aivan kypsä, se ei vielä ihan mätsännyt tuon maapalan kanssa. 

Jotenkin tuo löytämämme ”happy place” sitten vuosien kuluessa tupsahteli mieliimme ensin harvemmin ja lopulta niin usein ettei ajatuksesta enää päässyt eroon, onneksi niin. Niin sitten päädyttiin tonttikaupoille ja alettiin kiivetä pylly edellä puuhun. Onneksi kaikki sujui aloittelijan tuurilla sen suuremmat karikot kauniisti kiertäen ja saatiin lupa rakentaa maapalallemme ihan just sellainen tölli kuin haaveilla saatoimme, tumma yksikerroksinen puutalo ja iiiso terassi. 

Yksi aivan ihmeellinen sattuma tähän liittyy. Tontti oli myytävänä melkoien kauan ennen kuin me ilmaisimme kiinnostuksemme siitä ihan julkisesti ja kas hassua, että 15 minuuttia meidän jälkeemme joku toinenkin pariskunta oli jättänyt oman hakemuksensa samaisesta tontista. No, me olimme onneksi ensimmäisiä, joten se siitä, mutta on se kieltämättä hieman mieltäkutittavaa, että vartista on kiinni näin iso juttu johon on kerännyt rohkeutta ensin nelisen vuotta. 


Tonttimme on 3000m2 metsäinen rinnetontti, josta on alas kaunis peltonäkymä metsäreunoineen. Tontti on kaava-alueen reunalla, luonnonhelmassa, kuitenkin juuri sopivan lähellä sivistystä. "Tää on niin meidän!" Kuva on Pinterestistä, ihan kuin omasta ikkunastaan katsoisi tulevan talven sunnuntaiaamuna. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti